Kun puhutaan
savolaisesta ruuasta, tulevat ensimmäisenä
mieleen kalaruuat ja aivan erityisesti muikut.
Varmasti yksi tunnetuimpia perinneruokiamme on
kalakukko, jota myydään ympäri maata, mutta
aidoimmillaan sitä voi ostaa kalakukkoleipomo
Hanna Partaselta Kuopiosta. Toki Partanen
valmistaa muitakin leipomotuotteita, mutta
kalakukon teollisessa valmistuksessa leipomo on jo
legenda, onhan sitä tehty 1930-luvulta asti.
Toinen legenda
on muikkuravintola Sampo, josta Antti Uusitalo
kirjoittaa tässä lehdessä. Sammon muikut ovat
hyviä, mutta ravintolan erikoisuus se, että
kyseessä on Suomen vanhin merimiesravintola.
Keskellä järvimaisemaa!
Uuni
kunniassa. Savolainen keittiö, kuten niin
moni muukin suomalainen keittiö, perustuu
paljolti uunin käyttöön ruoanvalmistuksessa. Erilaiset
kukot, rieskat ja monipuolinen leipäkulttuuri
ovat hyviä esimerkkejä. Taloissa on pidetty
uunia kuumana talvisin koko ajan ja kesälläkin
melko paljon, joten tuoretta leipää ja uunissa
haudutettuja ruokia on tarjottu aina. Toki
myös keittoja on tarjottu, tästä tunnettuna
esimerkkinä alun perin Kiuruvedeltä lähtöisin
oleva mykyrokka. Tässä keitossa eläimen kaikki
osat on käytetty mahdollisimman hyvin hyödyksi.
Kukot ovat
laajentuneet myös jälkiruokamaailmaan, kuten
myös alun perin Savosta lähtöisin olevat
muurinpohjaletut.
Jonkinlaiseksi
sovellukseksi kukosta voisi luokitella
Savonlinnasta alkunsa saaneen lörtsyn. Se on kuin
lihapiirakka, mutta litteä. Leivonnainen on usein
täytetty suolaisillakin täytteillä, mutta
alkuperäinen lörtsy on kuitenkin makea ja
omenatäytteinen. Myös mustikkakukko eli
rättänä saattaa olla ruoan kruununa.
Perinteiset
reseptit. Tällä kertaa valitsin varsin
perinteistä ruokaa menuni nimikkeiksi. Reseptit
tuunasin kuitenkin hieman uuteen uskoon,
kunnioittaen silti alkuperäisiä raaka-aineita. Olavi
Rytkönen saapui Kuopiosta auttamaan minua, mutta
ennen kaikkea annoin Olavin tehtäväksi maistella
ruuat, savolaisuutta sydämessään. Näistä
tehtävistä ei kumpikaan ollut hänelle vaikea,
sillä Rytkösen juuret ovat syvällä
savolaisessa maaperässä, ja herkkusuukin hän
tunnustaa olevansa. Tärkeä kysymys hänelle
olikin, että olinko osannut kunnioittaa tuota
rikasta ruokaperinnealuetta.
Savolaisen
kalalautaseni perusta on tietysti muikku. Kun
lautaselle nostetaan kolmea erilaista muikkua,
nokare muikun mätiä ja punajuurella
värjättyä omena-sellerisalaattia, on aterian
lähtökuopat kaivettu. Kyytipojaksi voisi
hyvinkin miettiä snapsia, Savon viinasta
tietenkin.