Kun puhutaan savolaisesta ruuasta, tulevat ensimmäisenä mieleen kalaruuat ja aivan erityisesti muikut. Varmasti yksi tunnetuimpia perinneruokiamme on kalakukko, jota myydään ympäri maata, mutta aidoimmillaan sitä voi ostaa kalakukkoleipomo Hanna Partaselta Kuopiosta. Toki Partanen valmistaa muitakin leipomotuotteita, mutta kalakukon teollisessa valmistuksessa leipomo on jo legenda, onhan sitä tehty 1930-luvulta asti.

Toinen legenda on muikkuravintola Sampo, josta Antti Uusitalo kirjoittaa tässä lehdessä. Sammon muikut ovat hyviä, mutta ravintolan erikoisuus se, että kyseessä on Suomen vanhin merimiesravintola. Keskellä järvimaisemaa!

Uuni kunniassa. Savolainen keittiö, kuten niin moni muukin suomalainen keittiö, perustuu paljolti uunin käyttöön ruoanvalmistuksessa. Erilaiset kukot, rieskat ja monipuolinen leipäkulttuuri ovat hyviä esimerkkejä. Taloissa on pidetty uunia kuumana talvisin koko ajan ja kesälläkin melko paljon, joten tuoretta leipää ja uunissa haudutettuja ruokia on tarjottu aina. Toki myös keittoja on tarjottu, tästä tunnettuna esimerkkinä alun perin Kiuruvedeltä lähtöisin oleva mykyrokka. Tässä keitossa eläimen kaikki osat on käytetty mahdollisimman hyvin hyödyksi.

Kukot ovat laajentuneet myös jälkiruokamaailmaan, kuten myös alun perin Savosta lähtöisin olevat muurinpohjaletut.

Jonkinlaiseksi sovellukseksi kukosta voisi luokitella Savonlinnasta alkunsa saaneen lörtsyn. Se on kuin lihapiirakka, mutta litteä. Leivonnainen on usein täytetty suolaisillakin täytteillä, mutta alkuperäinen lörtsy on kuitenkin makea ja omenatäytteinen. Myös mustikkakukko eli rättänä saattaa olla ruoan kruununa.

Perinteiset reseptit. Tällä kertaa valitsin varsin perinteistä ruokaa menuni nimikkeiksi. Reseptit tuunasin kuitenkin hieman uuteen uskoon, kunnioittaen silti alkuperäisiä raaka-aineita. Olavi Rytkönen saapui Kuopiosta auttamaan minua, mutta ennen kaikkea annoin Olavin tehtäväksi maistella ruuat, savolaisuutta sydämessään. Näistä tehtävistä ei kumpikaan ollut hänelle vaikea, sillä Rytkösen juuret ovat syvällä savolaisessa maaperässä, ja herkkusuukin hän tunnustaa olevansa. Tärkeä kysymys hänelle olikin, että olinko osannut kunnioittaa tuota rikasta ruokaperinnealuetta.

Savolaisen kalalautaseni perusta on tietysti muikku. Kun lautaselle nostetaan kolmea erilaista muikkua, nokare muikun mätiä ja punajuurella värjättyä omena-sellerisalaattia, on aterian lähtökuopat kaivettu. Kyytipojaksi voisi hyvinkin miettiä snapsia, Savon viinasta tietenkin.