|
Sampo murskaa jäät ja sydämet
Karu merten kyntäjä Sampo toimi noin 30 vuotta pohjoisten vesien väylänavaajana, kunnes sai ”maailman parhaan eläkeviran” jäisen meren matkaajien kiehtovana tukikohtana. Kemin kaupunki osti jäänmurtaja Sammon vuonna 1987 matkailun vetonaulaksi arktisen Perämeren rannalle. Hanke onkin hyvin onnistunut, sillä risteilyillä käy vuosittain 9 000-12 000 matkailijaa.
Ajatus risteilyistä sai alkunsa, kun Kemin kaupungin itävaltalaiset vieraat käytettiin vuonna 1986 nyt jo edesmenneen kaupunginjohtaja Juhani Leinon ideoimana kaupungin upouudella satamajäänmurtaja Jääsalolla. Kukaan ei vielä tuolloin arvannut, että tällä vierailulla tulisi olemaan kauaskantoiset vaikutukset. Vieraat olivat kokemuksesta niin haltioituneita, että se herätti kaupunginjohtajassa ajatuksen hankkia Kemiin Suomen valtiolta piakkoin vapautuva jäänmurtaja Sampo.
Kemin kaupunki oli vielä tuolloin täysin tuntematon matkailukaupunki. Ennakkoluuloton kaupunginjohtaja Leino kuitenkin kutsui koolle jäänmurtajahankkeesta kiinnostuneet kaupungin matkailualan toimijat. Mukana oli muun muassa hotelli Merihovin edustajana Esa Ruuskanen, joka on toiminut alusta saakka Sammon risteilyisäntänä huolehtien ammattitaitoisesti vieraiden asiakaspalvelusta ja tarjoiluista.
Jäänmurtaja Sampo ja Kemin lumilinna ovat nostaneet perämeren rannikolla sijaitsevan pienen metsäteollisuuskaupungin maailmalla tunnetuksi elämysmatkakohteeksi.
Kansainvälisen tason palvelua. Jäänmurtaja Sammon herkulliset pöydän antimet maistuvat raikkaasta ulkoilmasta pöydän ääreen kokoontuneille risteilyvieraille. Sammon tarjoilijat osaavat ammattinsa, joten myös ulkomailta saapuvat vieraat saavat jäänmurtajalla tasokasta palvelua. Eräs maailmaa ristiin rastiin matkannut kertoi kokeneensa ja nähneensä maailmalla jo miltei kaiken, mutta tämänkaltainen jäänmurtajaristeily oli hänelle täysin uudenlainen ja upea elämys.
Retken aikana risteilyisäntä Esa Ruuskanen kertoo vieraille mitä mainioimpia tarinoita ulkomaisten vieraiden tuntemuksista. Muualta maailmasta tulleet ihmiset eivät usein ole nähneet lunta laisinkaan ja tämä jäänmurtaja on heille jotain aivan uutta. Eräskin matkailija ei uskaltanut tulla alas komentosillalta, vaikka hänelle oli järjestetty katettu pöytä murtajan ruokasalista. Hän oli kysynyt ihmeissään, miten laivan ohjaajat erottavat veden ja maan toisistaan, kun kaikki on vitivalkoisen lumen ja jään peitossa.
- Moni ulkomaalainen ei uskalla astua jäälle kävelemään laivan pysähtyessä poimimaan moottorikelkalla Kemistä saapuneita safarivieraita kyytiin, vaikka he näkevät, että jäälle laivan viereen on saapunut 50 moottorikelkkaa, nauraa Esa Ruuskanen muistellessaan hyväntuulisena mieleenpainuneita tapauksia 23 vuoden ajalta.
Paljon epäilyjä. Kemin kaupunginjohtaja Juhani Leinon ideoima hankinta herätti aluksi kummastusta ja myös rajua vastustusta, mutta vuosien varrella Sampo on muodostunut koko kaupungin vetonaulaksi eikä kenelläkään enää ole epäilystä sen hankinnan mielekkyydestä.
Jäänmurtaja Sammon sesonkiaika alkaa hieman ennen joulua ja kestää noin neljä kuukautta. Vuosien varrella on vieraita saapunut jäänmurtajaristeilylle yli kuudestakymmenestä maasta.
Risteilyjäänmurtajanakin toimiessaan Sampo avustaa ajoittain myös Kemin satamiin pyrkiviä rahtilaivoja.
- Monta risteilyä on tehty niin, että risteilytoiminnan ohessa on avattu väylä Ajoksen satamasta Veitsiluotoon sekä autettu jäihin juuttuneita rahtilaivoja, jos valtion uudet, isot jäänmurtajat eivät ole ehtineet paikalle, kertoo laivan kapteeni Petter Tähtinen.
Sampo edesauttoi heti Kemiin risteilyjäänmurtajaksi saavuttuaan myös tieteellistä tutkimustyötä. Wärtsilän meriteollisuus käytti Sampoa laboratoriona kehitellessään uusia jäänmurtaja-mallejaan. He muun muassa poistivat Sammon keulapotkurit, jotta ne eivät häiritsisi keulan jäänmurto-ominaisuuksia. Wärtsilän Meriteollisuuden ajauduttua konkurssiin vuonna 1989 potkurit jäivätkin asentamatta takaisin paikalleen.
Sammon historiaa. Sampo rakennettiin vuonna 1961 Wärtsilän telakalla Helsingissä. 75-metrinen alus sai nimensä samannimiseltä vuonna 1898 valmistuneelta edeltäjältään, joka ehti palvella valtiota yli puoli vuosisataa. Uusi Sampo oli olennainen osa suomalaisen jäänmurtajalaivaston jälleenrakentamista, joka ajoittui toisen maailmansodan jälkeisiin vuosikymmeniin.
Sampo ehti toimia vuodet 1961-1987 valtion jäänmurtajana ennen kuin se päätyi nykyiseen tehtäväänsä Kemiin kaupungin risteilyjäänmurtajaksi. Kaikkiaan Sammon kokemat vuosikymmenet ovat osa suomalaisen talvimerenkulun historiaa ja vielä ”eläkepäivillään” Sampo oli maailman ensimmäinen matkailijoiden käytössä oleva risteilyjäänmurtaja.
Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa talvella kaikki satamat jäätyvät. Maantieteellisen sijainnin vuoksi Suomen tuonti- ja vientiteollisuus on pitkälti riippuvainen merikuljetuksista, joten satamien aukipitäminen on Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta olennaisen tärkeää.
Suomen arktisissa olosuhteissa meriliikenteen toimivuudesta vastaavat jäänmurtajat, joiden tehtävänä on avustaa pääasiassa kauppa-aluksia ja pitää teollisuuden kannalta elintärkeät väylät auki.
Sammon työvuosien lopussa noin 35 prosenttia Suomen merikuljetuksista tehtiin talvisaikaan. Esimerkiksi talvikautena 1984-1985 Suomen satamissa tilastoitiin 13 382 ulkomaan liikenteen alusten lähtöä ja saapumista, joiden mukana kuljetettiin lastia yhteensä 18 miljoonaa tonnia.
Vuodesta 1970 lähtien kaikki Suomen 22 talvisatamaa on pidetty auki ympäri vuoden. Ainoa poikkeus Sammon historiasta löytyy vuoden 1972 maaliskuulta, jolloin Kemi, Oulu ja Raahe jouduttiin sulkemaan neljän vuorokauden ajaksi poikkeuksellisen voimakkaiden ahtojäiden vuoksi.
Varsinaisten talvisatamien lisäksi Sampo avusti liikennettä myös lukuisiin pienempiin satamiin.
Myös pelastustöissä. Sampo toimi koko historiansa ajan muiden jäänmurtajien tapaan tarvittaessa myös meripelastustehtävissä. Esimerkiksi maaliskuussa 1963 Sampo oli Kattegatissa, jossa puolalaisesta aluksesta haettiin umpisuolipotilas ja toimitettiin hoidettavaksi tanskalaiseen jäänmurtajaan. Sampo osallistui usein myös merellä kadonneiden etsintäoperaatioihin.
Sammon miehistö teki töitä ammatinkuvasta riippuen hyvin erilaisissa olosuhteissa. Kannella puhalsi pureva viima. Konehuoneessa taas oli niin lämmin, että moottorimiehet kävivät vilvoittelemassa kannella vain t-paidat yllään.
Pisimmillään miehistö oli merellä kaksi viikkoa yhteen menoon. Töitä tehtiin neljän tunnin vahtivuoroissa. Unet jäivät neljän tunnin vapaa-ajalla vähiin, mikä teki työstä ajoittain raskasta. Lisäksi unensaantia haittasi se, että muutamissa paikoissa laivan sisällä meteli oli päätä huumaava, kun jäät murtuivat aluksen keulaa ja kylkiä vasten.
Sampo palveli Suomea niin ankarissa olosuhteissa, että vaaratilanteiltakaan ei voitu välttyä. Vuosien varrella Sampo kärsi muutaman pohjakosketuksen sekä yhteentörmäyksen, joista pahin sattui keväällä 1971 hollantilaisaluksen kanssa.
Liian kapeaa väylää. Syy siihen, miksi Sampo vuonna 1987 jäi pois käytöstä, oli se, että sen tekemä väylä jäi yksinkertaisesti liian ahtaaksi nykyisille valtavan suuriksi ja leveiksi kasvaneille rahtilaivoille. Sammon vesiviivaleveys on vain 17,4 metriä, mikä oli kapeampi kuin avustettavilla moderneilla kauppalaivoilla.
Myös Sammon teho (moottorien teho 8,800 hv) oli avustettaviin aluksiin nähden riittämätön. Loppuvuosina Sammon ongelmana olikin, että vaativassa avustustöissä itse murtaja saattoi juuttua jäihin. Ympärivuotinen merenkulku vaati entistä nopeampia ja tehokkaampia jäänmurtajia.
Uuden murtajasukupolven myötä vanhoista Karhu-luokan jäänmurtajista Murtaja romutettiin, kun taas Karhu ja Sampo myytiin. Karhu päätyi vuonna 1986 Neuvostoliittoon ja Sampo kotiutui 14.10.1987 solmitulla kaupalla Kemiin miljoonan markan kauppahintaan.
Sampo siis päätyi Kemiin matkailukäyttöön, mikä tehtävä ei kuitenkaan ollut alukselle täysin uusi, sillä vuosien varrella sitä oli jo hyödynnetty erilaisissa Suomen valtion järjestämissä tilaisuuksissa. Esimerkiksi elokuussa 1963 Sampo oli sisäasianministeriön käytössä Interpolin kokouksen yhteydessä ja vuonna 1969 alus oli toiminut Senegalin presidentin Senghorin vierailun risteilyaluksena.
|