Kansallisaarre keskellä Helsinkiä

Harva Helsingissä vieraileva tulee ensimmäisenä ajatelleeksi kaupunkia oivana luontokohteena. Tuhannet sauvakävelijät, koiranulkoiluttajat, hiihtäjät ja lenkkeilijät eivät voi olla väärässä: kaupungin Keskuspuisto on mahtava ulkoilualue.

Teksti Minna Huuhka
Kuvat Timo Porthan

 

Tuhat hehtaaria kattava Keskuspuisto on Helsingin vähemmän tunnettu kansallisaarre. Pääkaupungin keskuspuistoksi se on maailman mittakaavassa jättiläinen. Helsingin Keskuspuisto on kahdeksan kertaa Lontoon Hyde Parkia ja kolme kertaa New Yorkin Central Parkia suurempi.

Kaupunkilaiselle Keskuspuisto on paratiisi. Se kulkee etelä-pohjoissuunnassa kymmenen kilometrin matkan Töölönlahdelta Helsingin pohjoisrajalle. Ulkoilureittejä on satakunta kilometriä. Puiden havinaa ja nähtävää riittää. Ota kartta käteen ja suunta kohti kaupunkimaista luontoseikkailua!

Portti Keskuspuistoon. Puisto alkaa aivan kaupungin keskustasta, Töölönlahdelta. Helsingin ensimmäinen asemakaava-arkkitehti Bertel Jung suunnitteli nimenomaan tämän alueen tulevaksi keskuspuistoksi 1910-luvun alussa. Silloin Töölönlahti ja Eläintarha olivat vielä kaupungin rajamaita. Nykyään alue vilisee kulttuuritaloja ja areenoita.

Töölönlahden rantaviiva elää tällä hetkellä kovaa myllerrystä, kun sen Rautatieaseman puoleiseen päätyyn nousee uusia taloja hurjaa vauhtia. Mutta vanhat puistot ovat viihtyisiä ja vehreitä vanhoine puineen, nurmikoineen ja istutuksineen.

Piknikillä puistossa. Haltialan aarnialueella voi mainiosti levähtää ja nauttia piknikistä jykeviä kalusteita hyödyntäen.

Etenkin Hesperian puisto on suosittu kesänviettopaikka. Siellä syödään piknikeväitä, nautitaan kesäjuomia ja otetaan aurinkoa. Töölönlahti kärsi pitkään saasteista, mutta sen vesi on viime vuosien aikana elvytetty uintikelpoiseen kuntoon. Silti uimareita näkyy vain ani harvoin.

Jäähallin ja Auroran sairaalan nurkalta alkaa Laakso. Vuoden 1952 olympialaisissa Laakson ratsastusstadionilla hypättiin esteitä. Alueella on myös toiminut jo hyvän aikaa suosittu Lasten liikennepuisto.

Nyt Laaksosta ollaan tekemässä entistä selvemmin porttia Keskuspuistoon. Rakenteilla oleva Auroran silta tulee valmistuttuaan helpottamaan kävelijöiden, pyöräilijöiden ja hiihtäjien liikkumista Töölönlahden ja Stadionin suunnalta kohti metsäisempiä ulkoilureittejä.

Rohkeasti polulle. Aurinkoisena lauantaiaamupäivänä tuulipukujen viuhuna ja kävelysauvojen pauke kaikuu kaikkialla. Polut pullistelevat eri-ikäisiä ja -kokoisia ihmisiä lastenvaunuineen, polkupyörineen ja koirineen.

Erityisen suosittuja urheilulajeja Keskuspuistossa tuntuvat olevan hölkkääminen, käveleminen sauvoilla tai ilman sekä talvisin hiihtäminen. Viitoitetut ja monin paikoin valaistut retkeilytiet estävät liikkujaa eksymästä, tosin sekin on helposti mahdollista.

Mikäli haluaa nauttia täydellisestä luonnonrauhasta, on poikettava pois yleisiltä reiteiltä ja uskaltauduttava kiipeilemään kallioille tai rämpimään puiden siimekseen. Luontokuvaajalle tarjoutuu mahtavia maisemia, kun vain jaksaa kavuta.

Ihmispaljous väljenee Keskuspuiston pohjoispäätä kohti mentäessä, ja puiston metsäinen alue laajenee huomattavasti. Eksymistä ei täälläkään tarvitse pelätä. Vuorokauden ja vuoden ajasta riippumatta hyvinkin pian tulee vastaan joku, joka osaa neuvoa eksyneen seikkailijan oikeaan suuntaan.

Moni pelkää liikkua Keskuspuiston metsissä varsinkin hämärän ja pimeän aikaan. Helsingin poliisista vakuutetaan, ettei Keskuspuistossa mitä suurimmalla todennäköisyydellä tule vastaan vaaratilanteita.

– Kun on tottunut hyvin valaistuun kaupunkiin, liikkuminen paikoin pimeässä metsässä voi tuntua pelottavalta. Syytä todelliseen pelkoon ei Keskuspuistossa liikkuvalla ole, komisario Jari Taponen sanoo.

Taposen mukaan Keskuspuistossa ei tapahdu rikoksia. Puskista hyökkääviä itsensäpaljastajia tai hämäräveikkoja ei tarvitse pelätä. Heitä tapaa pikemminkin kaupungin kaduilla kuin Keskuspuistossa.

Turistina Keskuspuistossa. Ulkomaalaiselle turistille Keskuspuisto tarjoaa takuuvarmaa eksotiikkaa. Kaikille ei välttämättä heti valkene, miksi tavallinen suomalainen kaupunkilainen huhkii kuokka kädessään metsän siimeksessä. Helsingissä on runsaasti pieniä viljelypalstoja ja osa niistä sijaitsee Keskuspuistossa. Kyseessä on jäänne menneiltä ajoilta, jolloin jatketta ruokapöydän vähäisiin antimiin saatiin omasta penkistä. Kaupunkiviljelystä on tullut viime vuosina kuuminta muotia ja niinpä nämä viljelyspalstat alkavat olla jälleen hyvin kysyttyjä.

Keskuspuistossa voi myös hiljentyä. Sen rauhassa lepää uurnalehto sekä lemmikkien hautausmaa, jossa edesmenneiden ystävien muistoa vaalitaan suurella rakkaudella kukin, valkokuvin ja koristuksin. Pimeinä talvi-iltoina kynttilöiden kajastus hohkaa tasapuolisesti molemmilta suunnilta.

Pitkäkoski on varmasti yksi suosituimmista nähtävyyksistä ja levähdyspaikoista puiston pohjoisosissa. Sitä katsomaan saapuneet lukuisat ihmiset ovat muokanneet kosken yli kulkevan sillan tienoon jyrkäksi mutaiseksi töyrääksi. Sameavetisen kosken ympäristössä seikkailee toisinaan myös jokunen kalamies. Tässä korpimaisemassa ei uskoisi olevansa keskellä kaupunkia, ellei sillalla tungeksisi kymmenittäin tuulipukuisia ulkoilijoita.

Kaupunkimetsää ja korpea. Poikkeuksena monen muun metropolin keskuspuistoon, Helsingin Keskuspuiston alue on suurimmalta osin metsää ja paikoin aivan luonnontilaista luontoa. Puiston pohjoisosassa on kaikkiaan neljä luonnonsuojelualuetta: Pitkäkosken rinnelehto, Haltialan aarnialue, Niskalan puulajipuisto ja Ruutinkosken rantalehto. Laajimmillaan Keskuspuiston metsät levittäytyvät Haltialassa. Sen aarnialueella kasvillisuus on rehevää ja luonnonmukaista aarnimetsää.

– Perinteisesti kaupungeissa ei ole suosittu luonnontilaisia metsiä, vaan niitä on hoidettu ihmisen liikkumisen kannalta edullisempaan kuntoon. Helsingissä on yleensä toivottu siistiä metsää, johon pääsee paljon valoa, Helsingin kaupunkiekologi Kaarina Heikkonen sanoo.

Heikkosen mukaan nuoremman polven kaupunkilaisilta on tullut toiveita luonnonmukaisemman metsän puolesta. Niinpä Keskuspuiston hoitoa on paikoin muutettu. Tietyillä alueilla puita ei enää kaadeta ja itsestään kaatuneet puut saavat lahota rauhassa. Hajoavaa orgaaninen aines parantaa maaperän laatua ja lisää luonnon monimuotoisuutta.
– Kahden luonnonsuojelualueen, Pitkäkosken ja Haltialan välisiä ojia on tukittu ja pohjaveden pinta on noussut. Tällä korvettamisprojektilla arvokas lehtokorpi palautetaan mahdollisimman luonnontilaiseksi, Heikkonen sanoo.

Ulkoilijoilla on mahdollisuus tutustua uuteen korpiluontoon Haltialan ulkoilualeen sydämessä sijaitsevalla Korpipolulla.

Kaupungin filtteri. Ihmisen kädenjälki näkyy kaikkialla Keskuspuistossa. Sen maaperää ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa koskemattomaksi. Puiston alle on vedetty kilometri kaupalla tekniikkaa: putkia, viemäreitä, kaapeleita ja johtoja. Maan alla kulkee esimerkiksi kaasuputkia, joiden vetäminen kaupunkiasutuksen alle ei olisi mahdollista.

Heikkosen mukaan Keskuspuiston luonnon monimuotoisuus on sen paras turva ilmastonmuutosta vastaan. Mutta varsinkin Keskuspuiston eteläisen alueen luonto on kovalla koetuksella. Viime vuosina esimerkiksi Laakson alueen kukoistusta on haitannut kielojen rohmuaminen myyntiin. Heikkonen toivoisi, että yli puolen miljoonan asukkaan kaupungissa luontoa kunnioitettaisiin nykyistä enemmän.

Keskuspuistossa virtaa hurja joukko puroja ja isompia uomia. Metsä imee paljon vettä ja ylimääräinen vesi imeytyy ja varastoituu maaperään tai kulkeutuu purojen kautta jokiin ja sitä kautta vesistöihin. Mahdollisten lisääntyviksi ennustettujen tulvien ehkäisemisessä Keskuspuistolla on tärkeä rooli. Ilman sitä Helsingissä saatettaisiin jo nyt kokea paljon suurempia vedenpaisumuksia.

Kun kaupungissa kärsitään pitkistä hellejaksoista, moni hakee helpotusta kuumuuteen Keskuspuistosta. Sen monipuolinen luonto kestää hyvin hellettä ja kuivia kesiä.

Pala maalaismaisemaa. Ei ole kovinkaan kauaa siitä, kun nykyisen Helsingin pohjoisosat olivat maaseutua. Tästä eläviä todisteita voi nähdä vanhan kartanon mailla Haltialassa. Haltialan kotieläintila on varsinkin lapsiperheiden suosiossa. Lehmät ja lampaat laiduntavat laajoilla laitumilla aivan kivenheiton päässä Helsinki-Vantaan lentokentästä.

Bongaa nämä Keskuspuistosta

Kasveja: metsälehmus, sudenmarja, velhonlehti, korpi-imarre, mesimarja, huopaohdake, mesiangervo

Lintuja: palokärki, hippiäinen, närhi, mustarastas, telkkä, käpytikka, pajulintu

Nisäkkäitä: hevonen, citykani, kettu, mäyrä, lumikko, piisami, vesisiippa

Haltialassa sijaitsevat myös kaupungin vanhimmat hoidetut peltoalueet. Vantaanjokivartta seuraavat Kuninkaantammentie ja Laamannintie ovat perua 1500- ja 1600-luvuilta. Vielä nykyäänkin Haltialan pelloilla kasvaa esimerkiksi hernettä, aurinkokukkaa ja yksivuotisia kesäkukkia. Kaupunkilaiset saavat kerätä niitä vapaasti omaan käyttöönsä.

Keskuspuiston asukkaat. Vaikka Keskuspuistossa leiriytyminen onkin kielletty, jokunen laitapuolen kulkija saattaa toisinaan viettää siellä yönsä. Näistä vierailuista löytyy todisteita etenkin keväällä lumien sulaessa. Siellä täällä pilkottaa patjojen palasia, yksinäisiä vaatekappaleita ja muovipusseja.

Voimakkaasta virkistyskäytöstä ja liikenneväylien sekä asutuksen läheisyydestä huolimatta Keskuspuistossa elää runsaasti eläimiä. Kevään tullen Keskuspuisto täyttyy linnunlaulusta. Puiston eläinasukkaita ovat myös mäyrä, kettu, rusakko, kani, lumikko, supikoira ja piisami. Harvassa pääkaupungissa nämä metsien asukit liikkuvat yhtä lähellä ydinkeskustaa kuin Helsingissä.

Eteläisen keskuspuiston mahtinisäkäs tuntuu olevan hevonen. Niitä asuu lukematon joukko Ruskeasuon ratsastustalleilla. Puiston eteläosissa ei voi liikkua törmäämättä uljaisiin ratsukoihin ja lantaläjiin. Etenkin lasten riemuksi näyttävät poliisiratsukot suuntaavat silloin tällöin talleilta partioimaan kantakaupungin kaduille.

Vaikka Keskuspuiston laitamilla sijaitsevat asuinalueet ovat hyvin haluttuja, kaupunki laajenee koko ajan ja paine rakentaa uusia asuinalueita on jatkuva, Keskuspuisto jätetään rauhaan tulevaisuudessakin. Sen alue on varattu ainoastaan virkistyskäyttöön.

Lisätietoa: www.hel2.fi/keskuspuisto/fin/1esittely

 

Lue lisää lehdestä...