Ilo irti kaupunkipihoista!

Kaupunkiviljely on muotia. Kerrostalojen pihoilla viljellään laareissa. Pieneen rivitalon pihaan mahtuu vaikka mitä lajikkeita. Omakotitalon pihalla marjapensaat notkuvat marjoista niin, että pienimmätkin tarvitaan mukaan kulutusjuhlaan.

Teksti Mia Hemming
Kuvat Emil Bobyrev

 

Hanna-Leena Autio asuu keskustan kupeessa kerrostalossa Tampereella Kalevan kaupunginosassa. Kerrostalonsa pihalta työelämän tutkija hakee vihanneksia ja yrttejä pienen perheensä ruoanlaittoon
– Porkkanaa, yrttejä, perunaa, herneitä, kaalia, valkosipulia, salaattia, kesäkurpitsaa, tomaattia, pinaattia, Autio luettelee pihan kahdeksalla laariviljelmällä, jotka perustettiin vuosi sitten keväällä. Viljelmällä kukin asukas sai käydä hakemassa laareilta antimia tarpeidensa mukaan.
– Olin lähes koko viime kesän omavarainen salaatin suhteen, ja myös kesäkurpitsaa tuli valtavasti. Sen sijaan myyrät tai rusakot taisivat syödä suurimman osan pinaatista.

Myyrät tuhosivat viljelmiä muiltakin osin, yhdestä laarista ei tullut satoa niiden vuoksi lähes lainkaan.
– Rotat eivät onneksi ole kiinnostuneita tällaisesta ravinnosta. Laareista ei ole varastettukaan koskaan mitään paitsi ehkä viety vähän tilliä – eikä ole tehty ilkivaltaa.

Kaupunkiviljelyn pieninä vaikeuksina myyrien lisäksi Autio mainitsee kastelukäytännöt. Välillä kastelu ei meinannut riittää, ja toisinaan mietitytti, että onko kasteltu liikaa.
– Ja vielä se, missä vaiheessa kasvu- ja satokautta pitää kastella ja kuinka paljon.

Yhdeksi parantamisen varaksi Autio nostaa sen, että ihmiset käyttäisivät rohkeammin satoa. Nyt kukin varoi turhaan, ettei vaan rohmua itselleen liikaa.
– Voisi vielä miettiä yhteis- ja oman viljelyn suhdetta, että mitä kasveja kannattaa milläkin tavoin viljellä. Nyt viljeltiin esimerkiksi palsternakkaa vain omaan käyttöön, ja se ei menestynyt kovin hyvin.

Toisinaan asukkaiden sähköpostilistalla kehotettiin hakemaan esimerkiksi kesäkurpitsaa ja salaattia, joka menee nopeasti pilalle.
– Perunat nostettiin kerralla, ja ne oli sitten helppo jakaa: kullekin viljelijälle oma nyssykkänsä.

Autiota eivät pelota kaupungin saasteiden vaikutukset viljeltävään ravintoon. Ilmansaasteet ovat syötävien kasvien suhteen pienempi paha kuin maaperän saastuneisuus, johon auttavat viljelylaarit.
– Viljelmämme ovat sisäpihalla, ja enää ei ole lyijyä autojen käyttämässä bensiinissä. Käytämme luomumultaa emmekä käytä muita lannoitteita kuin hevosen lantaa.

Kerrostalopihaan asumisviihtyisyyttä. Viime kesä Kalevan viljelyksillä päättyi sadonkorjuujuhliin, jossa herkuteltiin oman pihan antimilla. Pihapiirin talojen kaikki asukkaat kutsuttiin mukaan, lapsille oli ongintaa, ja elävä musiikki tahditti päivää.
– Viljelmämme lisäävät mielestäni asumisviihtyisyyttä niiden käytännön antien lisäksi. Kun itse vaihdoin asuntoa kerrosta alemmaksi, mainitsin myydessä vanhaa asuntoa pihan viljelylaareista. Enkä ollut ensimmäinen, joka piti viljelmiä myyntiä mahdollisesti edistävänä asiana, Hanna-Leena Autio kertoo.

Autio nostaakin ensimmäiseksi syyksi yhteisöllisyyden, miksi hän aikoinaan innostui kaupunkiviljelystä.
– Olen lisäksi aina tykännyt viherkasviharrastuksesta, ja jo lapsena tykkäsin puuhastella äidin kasvimaalla. Isäni on maanviljelijä, ja meillä on ollut lisäksi jonkinlaista perunamaata ja marjapuskia.

Siten Autiolla oli myös kaupunkiviljelyä käynnistettäessä hieman käsitystä siitä, mitä voi milloinkin maahan laittaa. Lisäksi oppia saatiin Tampereen yliopiston kampusviljelmiltä, ympäristöjärjestö Dodosta ja Marttojen puutarhaneuvojilta. Kalevassa viljelystä innostui kymmenen ihmistä pihapiirissä, jossa on viiden eri taloyhtiön hallinnoimia taloja.
– Taloyhtiöiden kanssa piti neuvotella laarien paikasta, ja vakuuttaa, että laareista tulee siistin näköisiä. Sovimme myös erillisestä vesimaksusta. Haimme kaupungilta 500 euron raha-avustuksen: esimerkiksi multa on yllättävän kallista.

Kaikki mukaan lähteneet maksoivat lisäksi ikään kuin jäsenmaksua tarkoitusta varten perustetulle yhdistykselle 25 euroa.
– Sääntöjen laadinta ja pankkitilin perustaminen teettivät jonkin verran työtä. Säännöt tehtiin kaupunginosayhdistyssääntöjen mallin mukaisesti.

Kukaan ei Aution mukaan lähtenyt hankkeeseen mukaan otsa rypyssä perhettään ruokkiakseen, vaan yhdessä tekemisen meiningillä. Kaikki ovat osallistuneet talkoisiin, ja yhteistyö on sujunut mallikkaasti.
– Myös pihapiirin muilta asukkailta on tullut viljelystä pelkästään myönteistä palautetta.

Keidas keskellä kaupunkia. Ostaisiko kymmenen litran säkin multaa tasaisesti levitettäväksi heti lumien sulettua monenlaisten kasvien kasvua tukemaan? Aluekehityspäällikkö Kristiina Karppi suunnittelee rivitaloasuntonsa ”muutaman saviruukun kokoisen” pihan kevätpuuhia.
– Alkukesästä levitän vielä kanankakkaa, ja siihen kun laittaa vähän multaa päälle, niin hajuhaitat lieventyvät. Tosin naapurisovun ylläpitämiseksi olemme pitäneet huolta myös taloyhtiön yhteisestä kukkaruukusta, Karppi kertoo nelihenkisen perheensä pikkuruisella pihalla. Rivitalon piha on kuin keidas tai vehreä pienoismaailma lähes keskellä kaupungin keskustaa.

Naapurisovun eteen Karpit ovat joka kesä maksaneet myös ylimääräisen vesimaksun. Piha vaatii varsinkin helteisinä kesinä tavallista pihaa enemmän kastelua.
– Muuten piha ei ole mikään työleiri, mutta iso biomassatuotanto näkyy syksyisin puutarhajätteen määrässä. Olemme toistaiseksi voineet kuljettaa jätteen naapurissa sijaitsevalle tyhjälle tontille.

Naapuriapu on pelannut kastelussa, johon siihenkään Karpeilla ei suhtauduta turhan vakavasti. Jos jokin kuihtuu ja kuolee pidemmän poissaolon aikana, niin olkoon sitten niin. Tosin lähes kaikki on kasvanut, mitä on laitettu kasvamaan – Karppi muistelee, että valkoherukka joskus epäonnistui.
– Se taisi johtua siitä paikasta, mihin yritin sen tunkea. Se ei sille sopinut.

Yhden lajin kuihtumista tai epäonnistumista ei tosin välttämättä huomaa pihalla, jossa lajikkeita on muutamaa enemmän.
– Viime kesänä pihallamme kasvoi noin 35 eri lajiketta, joista kaikki eivät toki yhtä aikaa. Meillä kasvaa muun muassa yrttejä, tomaatteja, luumuja, viinirypäleitä, musta- ja punaherukkaa.
– Suurin osa lajikkeista on istuttamiamme, iso tuija-pensas oli jo pihassa, kun muutimme tänne vuonna 2003. Viimeksi olen yrittänyt aikaan saada sammalta laittamiemme laattakivien väliin hölskyttelemällä piimäpurkista väleihin vettä.

Myös keisarinliljat ovat vanhan omistajan perua. Karppi muistelee yrittäneensä pelastaa ne kerran raekuurolta levittämällä niiden suojaksi sateenvarjoja. Sittemmin hän ei ole enää jaksanut vouhottaa niidenkään suhteen.

Tuoretori omalla pihalla. Muutaman saviruukun kokoiselta pihalta on riittänyt satoa myös muille jaettavaksi. Naapurit ja työkaverit ovat saaneet luumuja, ja ensiksimainitut lisäksi ainakin yrttikimppuja. Yrtit menestyvät helteisinä kesinä.
– Olemme käyneet vaihtokauppaa kesäkurpitsoilla, Kristiina Karppi mainitsee.

Karpit ovat kasvattaneet salaattia istuttamalla kaupasta ostetun ruukkusalaatin jämät ruukkuun, hyvällä menestyksellä. Myös herne on menestynyt hyvin ja antaa satoa pitkälle syksyyn.
– Suurin osa kaikesta sadosta käytetään tuoreeltaan ja marjapiirakoihin. Olemme tehneet luumuista aikuisille pientä herkkulisää säilömällä niitä brandyyn.

Satomäärälläkään ei Karpeilla mitata pihan merkitystä, sillä piha on tarkoitettu ennen kaikkea mielenvirkistykseksi. Sekä Kristiina että puolisonsa Ilari saivat tarpeekseen lapsina työleirimäisestä viljelystä. Nyt 10-vuotias Onni ja 6-vuotias Into saavat kantaa vastuuta pihasta sen verran kuin hyvältä tuntuu.
– He keräävät ihan mielellään roskia ja kastelevat ruukkukasveja, tosin välillä vähän liiankin innokkaasti.
– Paljoahan tässä pihassa ei ole tekemistä, edes rikkaruohojen nyppimisessä. Jos näistä hommista rasittuisi, niin asumismuoto olisi varmaan väärä.

Mehua vaikka talviflunssaan. Toimistoinsinööri Anne Karinen nauttii omakotitalopihansa antimia pitkin vuotta. Kuivattua tilliä ja persiljaa mausteena, omena- ja marjamehua janoon ja vaikka flunssaan, vadelmapiiraalla kruunaa kahvipöydän.
– Omenat puristetaan mehuiksi tuoremehuasemalla ja viinimarjat keitän omalla mehumaijalla, Karinen kertoo.
– Suurin piirtein kaikki sato tulee käytettyä kotona, syömme itse puolisoni kanssa ja tarjoamme vieraille. Loput menevät sitten pojan perheelle, jossa on kaksi lasta.

Perunat syödään Karisilla mieluiten heti maasta nostettuina, ja myös tomaatit ja mansikat maistuvat tuoreeltaan herkullisimmilta. Viimeksi mainittuja Karinen kasvattaa pihallaan ruukuissa. Lisäksi Karinen kasvattaa ainakin hernettä ja salaattia. Karisen piha sijaitsee kivenheiton päässä Tampereen keskustasta, 1920-luvulla rakennetussa puisessa paritalossa puiston laidalla.
– Joka vuosi laitan myös kurpitsan taimia, mutta harvoin niistä tulee satoa. Sipuleitakin tulee vähemmän kuin mitä laittaa istukkaita. Tillit eivät kasva enää niin komeasti kuin ensimmäisinä kesinä, jolloin omenapuut eivät vielä varjostaneet pihaa.
– Olen lähestulkoon uusinut vain muutaman marjapensaan 20 vuoden aikana, kun olen tässä asunut. Muista antimista saan kiittää edellisiä asukkaita.

Marjapensaista Karinen saa satoa joka vuosi, ja useimmiten myös omenapuut antavat hyviä hedelmiä. Siemenistä kylvettävien sato saattaa jäädä miinuksen puolelle.
– Osa salaateista ja muista pehmeälehtisistä kasveista tuhoutuu puolestaan kotiloiden takia. Lisäksi helteet suosivat kirvoja, jotka nekin ovat kasvien tuholaisia.

Lapsuuden opit käytössä. Anne Karisen pihanhoito vie kyllä aikaa, mutta hän pitää harrastuksesta. Saahan siitä vaivan palkkaa yllin kyllin.
– Kesällä pitää kääntää ja lannoittaa maa ja laittaa joka vuosi turvetta. Täytyy harata, perata rikkaruohot pois ja kastella melkein päivittäin kuumina kausina. Minä hoidan pääsääntöisesti kesäisin pihan, keväällä puoliso osallistuu ainakin leikkaamalla puita, Karinen kertoo.

Kuumina kesinä menee enemmän vettä, mikä näkyy myös vesilaskussa.
– Kerään kyllä sadevettä, mutta sen vesi riittää lähinnä vain ruukkuistutusten kasteluun.

Karinen miettii, että isomman pihan hoitaminen saattaisi jo rasittaakin. Heidän tonttinsa koko on 350 neliömetriä, ja siitä talo vie oman osansa.
– Piha onkin sitten lähes kokonaan istutettu.

Karinen on asunut lapsuudessaan omakotitalossa, jonka pihalla viljeltiin erilaisia hyötykasveja. Viherpeukalot ovat kodin perua.
– Tosin nuorena naisena en kotona suostunut tekemään pihalla mitään. Kynnet eivät kestäneet kitkemistä, tai johonkin muuhun yhtä tärkeään syyhyn vedoten.

Ei pakollista kaikille. Yhteisöllisen laariviljelmän aikaan saaminen kerrostalon pihalle ei vaadi ihmeitä. Kaupunkiviljelyn ilosanomaa levittävä Pieta Hyvärinen kannustaa aloittamaan nostamalla asia esiin yhtiö- tai asukaskokouksessa.
– Suurimmassa osassa tapauksia suhtautuminen on ollut myönteistä, sillä melko harmittomasta toiminnasta tässähän on kyse, sukupuolentutkimuksen ja ympäristöpolitiikan opiskelija Hyvärinen sanoo.
– Kerrostaloviljelyyn riittää 5-10 asukasta, kaikkien ei tarvitse käytännössä siihen ryhtyä. Sitten täytyy vain hommata multaa ja tarvikkeet, laarit voivat olla kullekin viljelijälle nimettyjä tai yhteiskäytössä.

Viljelylaarit mahdollistavat kasvimaan perustamisen sellaiseen paikkaan, missä muuten ei ole sille otollista maaperää. Muissa lähteissä on mainittu, että sato voi kuitenkin epäonnistua, jos esimerkiksi lähistöllä ei ole pölyttäjiä. Tai jos istutetut kasvit eivät viihdy keskenään.
– Myös tuhohyönteiset, myyrät ja kirvat saattavat vierailla viljelmillä. Kaupunkiviljelijät eivät kuitenkaan lannistu sadon epäonnistumisesta, sillä kenenkään leipä ei ole yksin pihaviljelmän varassa. Omat kokemukseni ovat kuitenkin olleet melko lailla päinvastaisia, sillä satoa on tullut hyvin.
– Ilkivalta ei ole kaupunkiviljelyssä osoittautunut ongelmaksi.

Netistä, Dodosta ja Martoilta neuvoja. Pieta Hyvärinen kertoo kaupunkiviljely.fi -sivuston neuvovan hyvin kaupunkiviljelystä, ja ympäristöjärjestö Dodosta voi myös kysellä vinkkejä. Martat ovat puutarhaneuvonnassa asiantuntijoita. Jos omasta kerrostalosta ei heltiä lupaa viljelmälle, voi vallata tilan puistosta tai tyhjältä tontilta käyttöönsä.
– Ei ole olemassa mitään määräyksiä sille, missä saa taajamissa viljellä ja missä ei. Jos haluaa viljellä puistossa, voi kysyä lupaa kaupungin puisto-osastolta tai vastaavalta. Voi viljellä myös omin luvin, kun se ei kerran ole kiellettyäkään.

Hyvärisen mielestä rivi- ja omakotitalojen pihoilla on rajattomat mahdollisuudet mitä tulee viljeltäviin lajikkeisiin verrattuna viljelylaareihin. Itse hän kasvattaisi rivitalon pihalla ruokakasveja, sillä miksei puutarhanhoidolla saisi sitten samalla vaivalla jotain syödäkseenkin.
– Ehkä istuttaisin rivitalon pihalle sellaista, joka ei vaadi paljon maa-alaa, vaan kasvaa ylöspäin, kuten pavut. Jos ei halua pihastaan kovin multaisen näköistä, voi suosia kasveja, jotka tuovat vihreyttä. Tai kateviljelyä, jossa kate peittää mullan.
– Jos pihalleen haluaa kukkaloistoa, niin kukistakin löytyy syötäväksi tai ruoan koristeeksi kelpaavia myrkyttömiä lajikkeita. Ruusuja, ruiskukkia, apiloita, orvokkeja, auringonkukkia…

Omakotitalojen pihat ovat usein isompia, mikä vielä laajentaa mahdollisten viljeltävien lajikkeiden määrää. Omakoti- ja rivitaloissa on kuitenkin tavallisesti vähemmän viljelijöitä, jolloin työmäärä täytyy suhteuttaa käytettävissä oleviin resursseihin.