Nainen rentoutuu metsällä

Naisille metsästysharrastus ei ole jatkuvaa oksien rytinää ja aseiden pauketta, vaan retriitti luonnon rauhassa. Suomessa noin 20 000 naista harrastaa metsästystä. Naismetsästäjien määrä kasvaa suhteellisesti paljon reippaammin kuin miesten.

Teksti Veera Saloheimo
Kuvat Timo Porthan

 

– Kun on koko viikon ollut töissä hirveän härdellin keskellä, on ihana päästä viikonloppuna metsään rauhoittumaan ja hiljentymään, sanoo jänistä ja hirveä metsästävä Tarja Takamaa.

Saaliskaan ei ole niin tärkeä. Metsässä saatetaan viettää aikaa tuntikaupalla, ja samalla arjen huolet unohtuvat.
– Metsästys on loistavaa vastapainoa työlle, sanoo myyntiassistenttina työskentelevä Tarja.
Siistit työvaatteetkin saa vaihtaa rentoihin, löysiin metsästysvaatteisiin. Takamaa kuuluu niihin naisiin, joille metsästys on tullut tutuksi jo lapsuudenperheessä. Hän oli lapsena sisarusten ja isän kanssa metsällä. He ottivat eväät mukaan ja olivat mukana aistimassa metsän ääniä ja tuoksuja. Teini-iässä kasvukipuja oli hyvä vetäytyä selvittämään yksin metsän siimeksessä.

Viikonloppuohjelmaa. Nykyään Lahdessa asuva Tarja käy metsällä vanhempiensa ja avomiehensä kanssa. Syksystä vuoden loppuun hän metsästää hirveä lähes joka viikonloppu, ja kevättalvella tulee jäniksen vuoro.
– Jänisjahdissa käyn keväällä noin joka toinen viikonloppu. Tilanne vaihtelee vuosittain ja sään mukaan.

Tarja suoritti metsästystutkinnon jo 15-vuotiaana, ja nykyisin hän on metsästysseuran jäsen. Jahdissa hän käy lapsuudenseuduillaan Orimattilassa.

30-vuotias Tarja kuuluu lisääntyvään naismetsästäjien joukkoon. Suomessa on reilut 300 000 metsästäjää, ja näistä kuutisen prosenttia on naisia. Naisten määrä kasvaa suhteellisesti paljon nopeammin kuin miesten.
Takamaa analysoi naisten motiiveja ryhtyä metsästämään.
– Kiinnostus tulee joko äidinmaidossa, puolison tai koiraharrastuksen kautta. Moni neli-viisikymppinen nainen on innostunut metsästysharrastuksesta.

Alkukantaista.
– Metsästykseen liittyy paluu luontoon ja omille juurille sekä vapauden tunne. Moderni teknologia kuten GPS helpottaa harrastusta, sanoo Tiina Paananen.

Tasa-arvoinen jahti. Sukupuoli ei ole Tarjan mielestä kynnyskysymys harrastuksen aloittamisessa. Seurat toivottavat kaikki innostuneet tervetulleeksi.
– Metsästysseurat eivät välttämättä ota jäseneksi, jos harrastukselle on aikaa vain yksi viikonloppu vuodessa. Seurat ottavat vastaan aktiivisia jäseniä, jotka ovat talkoissa ja muussa toiminnassa mukana.

Riistanhoito on tärkeässä osassa metsästysseurojen toiminnassa. Jotta metsästä voisi korjata pois riistaa, täytyy sitä myös hoitaa muun muassa ruokkimalla.

Tarja kertoo, että aseen käsittely jännitti hieman aluksi. Tottumista auttoi se, että hän oli jo lapsena perheen mukana ampumaradalla.
– Naiset haluavat tietää, miten ase toimii. Miehistä huomaa, että heidän pitäisi mielestään ikään kuin synnynnäisesti tuntea aseen toiminta. Miehille aseet ovat tuttuja jo armeijasta.

Sarvipää, lattahäntä tai kontio. Pelottaako aseen käsittely? Kysymys saa Tiina ja Anna Paanasen, äidin ja tyttären, kasvoille hölmistyneen ilmeen. Se ilmaisee, että nyt toimittaja on aivan pihalla.
– En ole koskaan pelännyt asetta, sanoo Tiina.
– Perheessä on ollut aina aseita, joten ne ovat tulleet tutuiksi luonnollista tietä. Ei se ole sen ihmeempi asia, toteaa tytär Anna.

Paanasen perheessä metsästävät kaikki. Tiina ja hänen puolisonsa asuvat Suonenjoella ja metsästävät niin hirveä, jänistä, karhua kuin majavaakin. Ainoa lapsi Anna opiskelee Joensuussa ja palaa kotiseuduille silloin tällöin ja liittyy metsästysporukkaan.

Eivätkä siinä olleet kaikki perheenjäsenet. Mainita pitää toki neljä haukkuvaa, karvaista jäsentä: kolme jämtlanninpystykorvaa ja yksi harmaa norjanhirvikoira.

Koirien parissa riittää harrastamista silloinkin, kun ei ole metsästyssesonki. Keväällä ja kesällä Paanaset käyvät paljon koiranäyttelyissä.
– Koiriin, aseisiin ja pakettiautoon on pantu aikamoinen summa rahaa. Samalla rahalla pääsisi vaikkapa etelänlomille, mutta se ei ole meidän juttumme, sanoo Tiina Paananen.

Jahtiperhe. Tiina ja Anna Paananen metsästävät eniten hirveä. Perheeseen kuuluu myös Tiinan puoliso ja neljä koiraa.

Jännitys rentouttaa. Äiti Tiina aloitti metsästyksen jo lapsena, ja samalla tavalla on käynyt tyttären Annan kohdalla.
– Olin ensimmäistä kertaa mukana metsällä 5-vuotiaana. Metsästys on perheen yhteistä aikaa ja yhdessäoloa, sanoo Anna.

Jokin siinä metsästyksessä vain viehättää niin, että Thaimaan turkoosit vedetkin tuntuvat haljulta siihen verrattuna.
– Metsästäminen on kokonaisvaltainen elämys. Siinä saa jännitystä ja arjesta poikkeavia elämyksiä, ja jännitys samalla rentouttaa, sanoo kirjanpitäjänä työskentelevä Tiina.

Saalis ei ole pääasia metsästyksessä, mutta riistalihaa on Paanasten mielestä mukava laittaa vaikkapa metsästäville kavereille pöytään.
– Tykkään laittaa erikoisiakin ruokia. Sienet ovat yksi suosikki lihan lisäkkeistä. Sienet ja marjat saa poimittua samalla kun metsällä harjoittelee koirien kanssa, Tiina sanoo.

Mitä metsästämiseen vaaditaan

  • Metsästäjäksi päästäkseen on suoritettava metsästäjätutkinto. Metsälle mielivän on tämän jälkeen maksettava vuosittain riistanhoitomaksu, eli niin sanottu metsästyskortti.

  • Metsästäjätutkinnosta ja riistanhoitomaksun keräämisestä vastaa Suomen riistakeskus.

  • Metsästäjällä tulee olla metsästysoikeus alueelle, jossa hän aikoo metsästää. Se on Suomessa sidottu maanomistajuuteen, ja usein maanomistaja luovuttaa maidensa metsästysoikeuden paikallisen metsästysseuran käyttöön.

  • Metsähallitus taas hallinnoi valtion metsästysmaita ja myy metsästyslupia niille.

  • Lisäksi metsästäjä tarvitsee poliisin myöntämän aseen hallussapitoluvan. Hirvieläinten ja karhun metsästykseen on suoritettava joka kolmas vuosi ampumakoe.

 

Lue lisää lehdestä...